New book

Kuten ootte varmaan jo huomannu, en oo kirjottanu blogiin pitkään aikaan. Se johtuu siitä, että mulla ei vaan yksinkertaisesti oo ollu kiinnostusta kirjottaa, eikä ottaa kuvia. Tähänkään postaukseen ei välttämättä tuu kuvia, koska se nyt painottuu siihen mitä mulle kuuluu!

Noh jokatapaukses, moni teist on varmaan kuullu et oon nyt juhannuksen jälkeen muuttanu Lopelle, moni on myös kuullu et asun myös Läykässä. Varmaan arvaattekin mistä on kyse, mutta mä en halua myöntää sitä täällä sosiaalisessa mediassa. ei sillä että häpeäisin tai muuta vastaavaa, en vaan halua puhua siitä. Noh jokatapaukses, nää 2 viimestä kuukautta on ollu mulle aika rankkoja, mulle ja mun perheelle. Kaikkein rankinta on se, etten oo puhunu asiasta. Mietin ja mietin mut en pysty puhumaan kellekkään.

Iloisempiin asioihin! Pari viikkoa sitten kävin kristinoppileirin, (ripari) ja siellä oli TODELLA hauskaa, sain paljon uusia kavereita ja yhteisiä muistoja. Vieläkin pillitän kun on tyttöjä ikävä!

Oon tän pienen kesän aikana, muuttunu ihan valtavasti, en ulkoapäin, mut sisältä. vaikka täs on tullu tehtyy virheitä, must tuntuu paremmalt ihmiseltä. Minulta. oon löytäny itteni.. miks kaikki hyvät asiat tapahtuu pahojen asioiden valossa.. sitä mä mietin. hahhah, hassua, mutta olin ennen aika diiva, en pystyny mennä mihinkään ilman meikkiä, mietin kokoajan mitä muut ihmiset ajattelee musta, yms. nyt.. se ei vaivaa mua enää.. en osaa selittää, mut se pieni kipinä mikä on meijän kaikkien sisällä, on alkanu loistaa. hah, minä? Pihla, parempi ihminen, undiva?
Tottakai mussa on vielä pientä hienohelmaa ja pitää ollakin, mutta se asia on muuttunu, että osaan arvostaa itteeni tälläsenä kun mä olen. "opi rakastamaan itseäsi, ennenkuin opit rakastamaan muita" sanotaan.. rakastan itseäni. mutta en usko et oon vielä valmis.. mun matka on viel kesken. ehkä must tulee joskus vanha ja viisas :D voin kertoo vaikka mun lapsenlapsille kuinka uskomattomii ja kauniita ne on, kuinka mä aloin luottaa itseeni .

.
.
.